lapsen ravitsemus

Ruoka on tietysti ravinnon lähde, mutta itse ruokailuunkin voi liittyä monia mielihyvän tuntemuksia. Imeväisiässä, syntymänsä jälkeen, vauva saa ravintpnsa lähinnä äidin maidosta. Lasta ruokitaan noin puolen vuoden ikään rintaruokinnalla. Rintaruokinnan jakaminen aina 8-9 kuukauden ikään on lapselle hyödyllistä, koska rintamaito sisältää kaiken, mitä vauvaa tarvitsee, ja se on todettu suojelevan lasta mm. sairauksilta. Kasvavan ja kehittyvän vastasyntyneen ravinto on suuri, ja siksi pieni vauva syö 2-3 tunnein välein. Hyvä vaihtoehto rintaruokinnalle ovat äidinamaidon vastikkeet. Niissä on turvattu vauvan tarvitsema ravinto kaikkine vitamiini- ja lisäaineinneen. Puolen vuoden iässä lapsi pystyy jo istumaan tukien. Häntä voi tällöin edelleenkin syöttää sylissä tai ns. babysitterissä, mutta häntä voi totuttaa myös omaan syöttötuoliin. 9-10 kuukautinen halittsee ns. pinsenttiotteen ja on taitava napostelemaan etusormi-peukalo-otteella suuhunsa rusinoita, herneitä tms. kolmevuotiaana lapsi oppii syömään haarukalla ja veitsellä.

Ravinnon tarve vaihtelee samanikäisten lasten kesken ja samallakin lapsella eri kausina. Nopean kasvun ja kehityksen se on yleensä suurin. Lapselle ei tule tuputtaa ruokaa eikä häntä saa pakottaa syömään. Myöskään näkileipää tai jälkiruoka ei saisi olla missään tilanteessa rangaistus tai palkkio. Jos lapsi saa sopivan ruoka-annoksen ja häntä kannustetaan tarvitaessa pyytämään lisää, hän oppii vähittellen itse säännöstelemään ruoka-annoksiaan. Päivähoidossa isossa 3-6-vuotiaiden  lapsiryhmässä asiat sujuvat parhaiten, jos lapset syövät muutamassa pöytäryhmässä, jossa kussakin on tarjolla päivän ruokalajit. Ruokailutilanteissa isompien lasten kanssa käytävissä pöytäkeskusteluissa on luontevaa selvittää kullosenkin ruoan ravinto-ominaisuuksia sekä eri ruokalajien merkitystä terveydelle ja hyvinvoinnille. Jo pienenkin lapsen kanssa tulee jutella ruokailun yhteydessä. Kasvaessaan lapsi oppii luottamaan aikuiseen ja pystyy odottaman pienen hetken ennnen ruoan saamista. Leikki-ikäinen on myös kiinnostunut leipomisesta. Lapsi kannattaa ottaa mukaan toimintoihin, ja hän onkin yleensä innolla mukana heti kun kynnelle kykenee. Ruokailuhetket ovat pöytätapojen opettelun lisäksi hyviä tilanteita lajentaa myös tietojen ja kokemuksia, kun maistellaan ja totutellaan syömään monipuolisesti ja erilaisia ruokia. Päiväkodissa vanhemmat ovat kaikein tyytyväisimpiä ruokailuun. Päivähoidoissa vanhemmat ovat kaiken tyytyväisimpiä ruokailuun. Tieto ruuasta välittyy helposti vanhemmille esimerkiksi ilmoitustaulujen kautta. Ruokailutilanteet koetaan päiväkodissa ongelmalliseksi kasvatustilanteiksi. Niissä esiintyy eniten lasten käyttäytyminen tasolla ilmeneviä kasvatuksellisia ongelmia. Yleisin ruokailuun liittyvä ongelma niin kotona kuin hoidossakin on se, että lapsi ei halua syödä tai hän syö ruokia valikoiden. Lapsilla on myös ennakkoluuloja eri ruokalaljeja kohtaan. Vanhempien huolenaiheena taas on liika makeisten syöminen. Lapsen hidas ruokaileminen tai tarkoitusksellinen viivyttely ruokailutilanteissa häiritsee aikuista. Lasten häiritsevän käyttäytymisen aiheuttajana tuntuu olevan haluttomuus syödä. Nähtävästi ongelma ei ole niinkään lapsen vaan aikuisen.Useimassa tapauksissa syömättötyymyden taustalla ei ole sairaalloinen ruokahaluttomuus, vaan aikuisen käsitykset siitä, mitä, miten ja missä määrin lapsen pitäisi syödä. Aikuisten reaktiot lasten ongelmakäyttäytymiseen ruokailussa keskittyvät erilaisiin keinoihin, jolla lapsi yritetään saada syömään ruokansa. Lasta totutetaan ruokailutilanteisiin ja uusiin ruokiin esimerkiksi siten, että aloitetaan maistelulla ja pienillä annoksilla. Päivähoidossa ruokailutapahtumaan liittyvät ongelmat pyritään yleisemmin ratkaisemaan erilaisten "erityisjärjestelyjen" avulla. Tilapäinen ruokahaluttomuus on toisinaan lapsilla kuten aikuisillakin luonnollista. Mitä isommasta lapsesta on kysymys, sitä enemmän on syytä luottaa lapsen omaan arvion tämän nälästä ja ruoan tarpeseen. Lapsemme eivät yleensä kärsi ruoan puuttesta, vaan pikemminkin vääristä ruokailuttumuksista. Tervettä ja Näläntunnetta häiritsevät makeiset, herkut ja välipalat ja juomat.



Lapsella on ruoka-aineallergiaa

Ruoka-aineallergia on yleisin allergia alle 4-vuotialla lapsilla. Ruoka-aineallergioiden aiheuttamat oireet voivat olla hyvin monimuotoisia. Lopullinen toteaminen perustuu perustuu aina ruoan kokeilusta saatuun tietoon. Usemmiten kokeilu voidaan tehdä kotona: jätetään epäilty ruoka-aine pois 1-2 viikoksi ja kokeillaan sitä ruokavaliossa myöhemmin uudelleen. Imettäminen on luonnollinen ja miellyttävä tapa ruokkia lasta. Sitä suositellaan jatkettavaksi vähintään 6 kuukautta ja kannustettaan jatkamaan pitempäänkin.  Rintamaidon lisäksi ei tarvita muita lisäravinteita kuin A- ja D-vitamiinnitippoja. Juostavasti 3-6 kuukauden iässä rintamaidon riittävyyden ja lapsen kasvun mukaan.Voimakkaimpia reaktioita aiheuttavat kala ja kananmuna. Erityinen varovaisuus on tarpeen mansikan, tomaatin, herneen, suklaan ja sitrushedelmien kohdalla myös pähkinä, manteli, hunaja ja selleri joista siitepölyallergiset saavat oireita. Viime vuosina myös kiivin on todettu aiheuttavan monelle oireita.