Kouluikäisen kehitystehtävä.
- Sopeutuminen kouluun
- Koulumenestys (Lukeminen, laskeminen ja kirjoittaminen)
- Myönteinen minäkuva
- Hyvät kaverisuhteet, kestävä ystävyys
- Käytössääntöjen noudattaminen (Yhteiskunnan moraalisäänöt käyttäytiselle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle)
Kasvattajan kyky:
- Kannustaminen, osallistuminen
- Aktiivinen osallistuminen, tukena lapsen omien edellytysten pohjalta
- Avoin kommunikointi
- Hyväkyminen ja tukeminen
- Esikuva
Lähihoitaja ohjaa koulussa lapsia koulunkäynnin ohjaajana ja avustajana. Erityisryhmissä, joissa on myös hoitoa tarvitsevia lapsia, lähihoitaja huolehtii lapsen perushoidosta ja lääkehoidosta. Luokkatilanteissa lähihoitaja toimii opetttajan työparina, aamu- ja iltapäiväkerhossa tiimin jäsenenä. Siirtymätilanteissa välitunneilla ja koulun muissa yhteisissä tilasuuksissa lähihoitaja toimii yhtenä koulun kasvattajista.
Ajattelun ja kielen kehitys
"Lapsen omat kokemukset ja havainnot vallitsevat vielä ajattelussa ja ongelmaratkaisussa. Lapsi oppii yläkäsitteittä ja käsitteiden rakentumista, mikä onkin tarpeellista koulunkäynnissä ja oppimisessa. Koululaiselle alkaa kehittyä aikakäsitys. Hän oppii suunnittelemaan toimintaansa, käyttämään kelloa ja kalenteria, ymmärtämään ohjeita ja keskittymään opetukseen. Lapsi oppii myös huolehtimaan koulutarvikkeistaan ja läksyistään. Alakoululainen tarvitsee vielä kotiväen apua huolehtiakseen pesetymisestä ja puhtaitaista vaatteista. Osa lapsista oppii heräämään ja lähtemään kouluun itsenäisesti."
Lapsen ajattelussa tapahtuu muutos noin 6-7-vuotiaana. Hänen päättelynsä ei enää ohjaudu välittömistä havainnoista niin kuin aikaisemmin. Hän alkaa ajatella sisäisten representaatioiden (mielen sisältö, joka edustaa mielen ulkopuolista todellisuutta) varassa ja yhdistelee niitä monin eri tavoin. Hän alkaa hallita sellaisia operaatioita kuin lisääminen ja vähentäminen ja tajuaa, että ne ovat käänteisiä ja kumoavat toisensa. Tässä kehitysvaiheessa lapsi pystyy päättelemään loogisesti, kun on kysymys haivaittavissa olevista kohteista. Luokittelukykyään kouluikäinen lapsi harjoittaa usein keräilyharrastuksessaan, joka kiinnostaa monia tämän ikäisiä. Päättelytehtävät alkavat myös kiinnostaa. Lapset esittävät toisilleen kysymyksiä "Jos jollakin on hattu ja se pitää sitä aina päässä koko elämänsä ajan, niin onko sillä hattu, jos se elää nyt?". Ennen konkreettisten operaatioiden vaihetta lapsen omaksumat käsiteet jäsentyvät sen perusteella, mitkä seikat kuuluvat toiminnallisesti yhteen tai minkä kesken on olemassa jokin helposti havaittava samalaisuus. Formaalisten operaatioiden vaiheeseen, tulee mahdolliseksi ajatella abstraktisti ja pohtia myös omaa ajatteluaan. Nopeimmin kehittyvät lapset saavutavat tämän tason 10-vuotiaina. Pääosa ikäluokasta ei saavuta tätä peruskoulun aikana. Kouluikäisellä sanavaraston ja lauseenmuodostuksen tulisi olla niin kehittyneitä, että ajattelu- ja päättelytehtävät onnistuvat. Kouluikäiselle puhutun kielen lisäksi tärkeäksi tulee kirjoitettu kieli: lukeminen ja kirjoittaminen. Koulukaksikielisyys tarkoittaa sitä, että oman äidinkielen oppimisen jälkeen opitaan esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa käyttämään muuta kieltä. Myös viittomakieltä pidetään kaksikielisyytenä: kuuron tai kuulovammaisen on opittava viittokielen lisäksi suomen kieli.
Monilikutaito
"Satujen ja tarinoiden kertominen ja lukeminen on tärkeää. Kirjojen ja lehtien lukutaito ei enää koululaiselle riitä. Lisäksi on osattava lukea niin visuaalista (taulukot, symbolit, kuvakkeet) kuin numeeristakin tietoa sekä tulkita ja tuottaa audiovisuaalista ja digitaalisia sisältöjä. Perusopetuksen uusiin opetussuunitelmiin tulee uusi monilukutaito-niminen laaja-alainen osaamisalue, joka ei liity vain äidinkieleen vaan kaikkiin aineisiin. Siinä korostuu kriittinen lukutaito. Tekstitaidon ja kynällä kirjoittamisen rinnalle tulee näpäilytaito. Tavoite on siis kahden erilaisen kirjoitustaidon saavuttaminen."
Psykososiaalinen kehitys
Lapsen elämänpiiri laajenee. Hän likkuu laajemmalla alueella ja kykenee olemaan erossa kotiväestään. Noin 8-9-vuotiaalle lapselle kaverisuhteen muodostaminen on tärkeää. Toisin kuin aikaisemmin kuka tahansa kaveri ei korvaa ystävyyttä. Ryhmän sääntöjen oppiminen on tärkeää, samoin pettymysten sietokyky. Alakoululaiset leikkivät miellään tyttö- ja poikaporukoissa, mutta yhteistomintakin sujuu. Vanhempien antamille ohjeille ja neuvoille tulee kilpailijoita ja kavereiden vaikutus valinoissa teoissa alkaa korostua. Oppilaana lapsi ihailee vielä koulun aikuisia ja tässä iässä onkin helppo antaa lapsille kaikenlaista valitusta, koska lapsi uskoo ja luottaa aikuisten sanomiseen. Tunteiden käsittely, itsetunnon kehittyminen ja oman koulumenestyksen arvostaminen ovat asioita, joita koululaisen on hyvä opetella tutussa turvallisessa ryhmässä.
Oppiminen ja koulunkäynti
Kouluvalmiudella voidaan tarkoittaa joko lapsen valmiutta aloittaa koulunkäynti tai koulun valmiutta ottaa vastaan eri kehitysvaiheissa olevia ja eri kulttuureista tulevia lapsia ja mahdollisuutta tukea heidän oppimistaan. Koulun aloittamisen ajankohdasta päätettäessä asiaa tarkastellaan tulevan oppilaan valmiuksien kannalta.
Osa-alueet:
- Somaattinen ja motorinen valmius tarkoittaa lapsen elimistön kestävyyttä jaksaa koulumatka ja koulupäivän aiheuttama rasitus ilman päivälepoa. Lapsen tulee kyetä istumaan paikoillaan noin puolen tunnin jakso kerrallaan, jotta hän kykenisi keskittymään ja seuraamaan opetusta. Käden ja silmän koordinaation on oltava sillä tasolla, että lukeminen ja kirjoittaminen mahdollistuvat. Lapsen tulee kyetä huolehtimaan itsenäisesti pukeutumisesta, ruokailusta ja WC-käynneistä.
- Älyllinen ja emotionaalinen valmius tarkoittaa älylliseltä puolelta lapsen kykyä luokitella esineitä, yhdistellä asioita ja suorittaa peruslaskutoimituksia. Lapsen tekemät havainnoinnit ovat pysyvämpiä ja vakiintuneempia kuin leikki-iässä. Lapsella on syyn ja seurauksen yhteyden tajua. Keskittymiskyky ja muisti ovat riittävän kehittyneitä. Lapsella tulee olla riittävän kattava sanavarasto, kyky ymmärtää puhetta, taitoa kertoa kuvasta ja taitoa keskustella. Emontionaalinen valmius on kykyä irrottautua kodista tai hoitopaikasta koulun vaatimaksi ajaksi. Samoin lapsen tulisi kyetä kohtaamaan pettymyksiä menettämättä itsehillintäänsä. Myös minäkeskeisyyden pitäisi alkaa vähetä niin, että lapsi kykenee ottamaan toisia huomioon.
- Sosiaalinen valmius tarkoittaa, että lapsi osaa yleisesti hyväksyttäviä käytösmalleja kykenee toimimaan ryhmässä, odottamaan vuoroaan ja kykenee jakamaan aikuisen huomion muiden lasten kanssa.
Nykyisin kouluvalmiuden ongelmat eivät ole niinkään kognitiivisia vaan tunne-elämään, oman toiminnan ohjaukseen ja itsesäätelyn liittyviä. Esiopetuksessa ja alkuopetuksessa lapsi oppii koululaiseksi. Tällöin toimintaa ohjaava puhe vakiintuu ja lapsi on tietoinen ajattelustaan ja oppimisestaan. Tätä opetusmuotoa kannattaakin suosia, koska edes auttaa aivojen kehitystä. Asioiden syvällisempiä ymmärtäminen ja pohdinta ovat vasta aluillaan. Lapsi tulisi nähdä ainutkertaisena yksilönä ja kilpailu sekä vertailu tulisi olla kohtuullista.
Esiopetus ja sen järjestäminen
Esiopetus on varhaiskasvatuskäsitteen alle kuuluva, vuoden ennen oppivelvolisuutta alkava lapsen kasvun ja oppimispolun osa. Esiopetusta määrittää perusopetuslaki ja opetushallituksen laatima esiopetuksen opetussuunitelma. Näiden määräysten perusteella esiopetus on perheillevelvoittava (1.8.2015 alkaen) ja kunnan tulee toteuttaa esiopetusta vähintään 700 tuntia vuodessa. Esiopetus on perheille maksuntonta ja vanhempien velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi osallistuu esiopetukseen (kuten oppivelvollisuuskin). Esiopetuksen tominta-aika on tavallisesti 4 tuntia päovässä ja ajoittuu noin klo 8.30-13.00. Riippumatta esiopetuksen hallinnoimistava esiopetuksen ryhmät voivat toimia joko päiväkotien yhteydessä tai koulun tiloissa. Esiopetusikäiset lapset ja heidän perheensä ovat oikeuttettuja päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen. tällöin puhutaan esiopetusta täydentävästä päivähoidosta, joka on perheille maksullista ja tavallisimmin järjestään esiopetuksen kanssa samoissa tiloissa. Näin lapsella on mahdollisuus tulla esiopetusryhmään, kun vanhemmat lähtee töihin. Vastaavasti vanhemmat voivat hakea lapsen työn päätettyä. Esiopetusryhmissä opettajina ovat tavallisimmin lastentarhaopettajat (myös luokanopettajat) ja heidän työpareinaan lähihoitajat (tehtävänimike on lastenhoitaja tai varhaiskasvatuksen hoitaja).
Lapsen kasvu, kehitys ja oppiminen esiopetuksessa
Esiopetuksen toiminnan kannalta keskeinen opetusta ohjaava normi Opetushallituksen määräämät esiopetuksen opettussuunitelman perusteet. Perusteiden pohjalta kunnassa laaditaan paikallinen opetussuunitelma. Tällä hetkellä voimassa olevat perusteet ovat vuodelta 2011 ja uudet astuvat voimaan 1.8.2016. Vuoteen 2015 saakka on käytetty esiopetuksen oppiaineista (esimerikiksi kieli ja vuorovaikutus, etiikka ja katsomus, ympäristö- ja luonnontieto) termiä sisältöalue. Opettussuunitelmauudistuksen myötä (uudet suunitelmat voimaan 1.8.2016) sisältöalueet muuttuvat oppimiskokonaisuuksiksi, jotka tukevat vahvemmin kokonaisopetuksen toteutamista. Esiopetuksessa oppimisen perusta on lapsen toiminen pääosin tutussa ympäristössä omien kiinnostuksen kohteiden parissa. Eri tiedon-, taiteen- ja taidonalojen näkökulmien avulla lapsi oppii ymmärtämään ympäröivää maailmaa yhä enemmän ja oppii myös itsestään oppijana. Opetus muotoutuu kokonaisuuksista, jotka liittyvät toisaalta lapsen elämäpiiriin ja toisaalta lapsen maailmankuvaa laajentaviin ja jäsentäle merkityksellisten teemojen ympärille. Lapset voivat osallistua teemojen valintaan ja projektien suunnitteluun. Eheytetyt kokonaisuudet ja oppimisprosessi ovat tärkeämpiä kuin yksittäiset asiat.
Perusopetus
Perusopetus on opetuksen ja kasvatuksen kokonaisuus, joka luo perustan oppilaiden yleissivistykselle. Perustusopetuksen katsotaan olevan valtakunnalisen koulutusjärjestelmän kivijalka. Perusopetuksessa oppilaat suorittavat oppivelvollisuuden ja saavat valmiudet sekä kelpoisuuden toiseen asteen opintoihin. Kunta on velvollinen järjestämään perustusopetusta alueellaan asuville oppivelvollisille.
Valtakunnallisia säädöksiä ovat
- perustuslaki (628/1998)
- perusopetusasetus (852/1998)
- valtioneuvoston asetus perusopetuksen valtakunnallista tavoitteista ja tuntijaosta (1435/2001 uusi asetus 422/2012)
Ne sisältävät säänöksiä muun muassa opetuksen yleisistä tavoitteista, oppiaineista, opetuskielestä, opintosuoritusten arvioinnista, koulun työajoista ja muista opetuksen järjestämiseen liityvistä periaatteista sekä oppilaan oikeuksista ja velvollisuuksista. Opetussuunitelman perusteiden tehtävänä on tukea ja ohjata opetuksen järjestämistä, koulutyötä ja yhtenäisen perusopetuksen yhdenvertaista toteutamista. Perusteiden pohjalta kunta laatii paikallisen opetussuunitelman ja koulut laativat siihen perustavat lukuvuosisuunitelmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti